Painehaavakartoitus

Johdanto

Painehaava määritellään seuraavasti: ”Painehaava on paikallinen ihon ja/tai sen alla olevan kudoksen vaurio yleensä luu-ulokkeen kohdalla tai liittyen lääkinnällisiin tai muihin laitteisiin. Ne johtuvat pitkittyneestä paineesta tai paineesta yhdistettynä venytykseen (EPUAP, NPUAP & PPPIA 2025).

Painehaavat kuuluvat kroonisiin haavoihin. Painehaava on yleinen kudosvaurio: niitä esiintyy noin 5–25 %:lla kotihoidossa, hoitolaitoksissa ja sairaaloissa olevista potilaista. Riskissä ovat erityisesti akuutisti sairaat ja ne potilaat, joiden liikuntakyky on alentunut. Painehaavoja esiintyy kaikenikäisillä potilailla vauvasta ikäihmisiin. Painehaavat ovat kivuliaita, huonontavat elämänlaatua, lisäävät infektioalttiutta, kuolemanvaaraa, hoitohenkilökunnan työtaakkaa sekä aiheuttavat huomattavia kustannuksia (Soppi 2010, EPUAP, NPUAP & PPPIA 2019, Slawomirski & Klazinga 2022).

Painehaavat ovat yksi terveydenhuollon laatu- ja potilasturvallisuusmittareista ( Fonseca ym. 2025). Yli 90 % terveydenhuollon yksiköissä syntyvistä painehaavoista on estettävissä. Tämän päämäärän saavuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen tehtävä, vaan koostuu monista osatekijöitä. Prosessi alkaa korkeimman johdon tahtotilasta ja siitä että painehaavojen estosta tehdään strateginen tavoite. Tämä tarkoittaa investointia painehaavojen estoon pitkällä tähtäimellä. Strategia täytyy jalkauttaa, mikä vaatii tietotaidon lisäämistä koulutuksella, eri ammattiryhmien yhteistyön kehittämistä ja lääkinnällisiin laitteisiin, kuten makuualustoihin panostamista.

Suomessa on äskettäin tehty kattava selvitys painehaavojen esiintymisestä hyvinvointialueilla, joissa keskimääräinen prevalenssi oli 21,9%, mutta vain 7% painehaavapotilaista oli painehaavadiagnoosi (Tervo-Heikkinen & Junttila 2025). Potilailla oli keskimäärin 1,7 painehaavaa/ painehaavapotilas. Erikoissairaanhoidossa painehaavojen prevalenssi oli 11.1%, perusterveydenhuollossa 31.7 %, kotihoidossa 23.5% ja palveluasumisessa 24%. Nämä tulokset ja aiemmat selvitykset viittaavat siihen, että 10 vuodessa ei painehaavojen ehkäisyssä ole tapahtunut edistystä ja että huomattava osa painehaavoista jää havaitsematta tai tunnistamatta (Soppi ym. 2014, Tervo-Heikkinen & Junttila 2025). Tämä PaineHaavaKartoitus-työkalu antaa terveydenhuollon yksiköille mahdollisuuden tehdä pitkäjänteistä selvitystyötä painehaavojen esiintymisestä ja saada palautetta painehaavoihin liittyvistä haasteista.